Minä vain kudon ja kudon ja kudon.. Ja se valmistuu! Ensimmäinen englanninkielisestä ojeesta valmistettu paita on puolessa välissä eikä tylsistymisestä näy merkkiäkään. Ja se on harvinaista! Väri on ihana pinkki, oikein semmoinen lollipop :)
Malli on mielestäni kaunis ja ohje helppo. Englanninkieliset lyhenteet keskeyttävät työtäni aina välillä, mutta onneksi kaikki löytyy netistä niin helposti. Valmiiksi kootut neulesanastot ja mr Google ovat auttaneet enemmän kuin tarpeeksi. Paita valmistuu siskolleni ja pääsen sen esittelemään luultavasti jo ensi viikolla. Toivon vain koon olevan sopiva. Välillä epäilyttävästi näyttää hiukan ehkä pieneltä, vaikka reippaasti tavoistani poiketen neuloin mallitilkun ja otin tarkat mitat. No ihana se on joka tapauksessa :)
Itselle suunnittelemani tuubihuivi vain ei ottanut onnistuakseen. Siitä ei tullut mieleinen. Jotenkin löprö ja väärän kokoinen... ja vain sellainen ei hyvä. Joten purkuun menee, vaikka sitä purkamista niin syvästi inhoankin. Taidan kokeilla tehdä pienemmillä puikoilla, niin saisin lopputuloksesta jämäkämmän ja korkeutta pitää kasvattaa ja ehkä miettiä vielä neulostakin.
Uusia suunnitelmia pitää tietysti tehdä jo heti, vaikka edelliset projektitkin ovat pahasti kesken. Kuuluu kai asiaan... Toissa kesänä Helsingin kädentaitomessuilta tuli ostettua BC Garn Soft Silk -lankaa useampi vyyhti. Lanka on äidilleni ja siitä oli tarkoitus jo silloin tehdä joku kiva kesäpaita. Mieleistä mallia vain ei heti löytynyt. Ravelrya selaillessa osuin
Buttercup malliin. Siitä voisi saada kivan juuri kyseisestä langasta ja malli oli myös äidin mieleen. Joten tuo "voikuppi" taitaa lähteä sitten myös toteutukseen jossain vaiheessa.
Vaiheessa on myös itselle suunniteltu
Hedda. Jotenkin alku vain alkoi tökkiä omista virheistä johtuen ja sitten se innostus lopahti. Joten edelleenkin kuljen joka paikkaan toppatakissa, koska ns. paremman talvitakin kanssa ei ole mieleistä sopivaa pipoa :)
Nyt kyllä yllätyin itsekin, että eikö mulla todellakaan oo tuon enempää keskeneräisiä töitä. Hyvä minä! Yleensä niitä löytyy vaikka kuinka paljon, mutta ehkä olenkin onnistunut pienessä varovaisessa päätöksessäni saattaa kaikki keskeneräiset loppuun. Iloinen yllätys.
Kalenteria selatessa edelleen harmittaa etten näytä koskaan pääsevän Lumoavassa langassa kokoontuvan silmukkaseuran tapaamisiin. Vuorotyö haittaa kovasti muita suunnitelmia.. Jospa jo ensi kuussa onnistaisi paremmin. Tänään siellä taidetaan esitella kehräämistä, mutta en edes uskalla ajatella meneväni paikalle etten vain koukutu johonkin uuteen. Millä ajalla minä sitten työni hoidan?
